torstai 9. elokuuta 2012

Torstai on toivoa täynnä

Elävien kirjoissa jälleen, typerä tulehdus on siis selätetty! Jatkossa oon tarkkana ettei vaan pääse uusiutumaan. Tultiin Softiksen kanssa tiistaina kotiin junalla ja se meni loistavasti, koska neiti nukkua pussotti koko matkan ajan.
Mummolassa ollaan nukuttu perhepedissä ja se on helpottanu mua älyttömästi, kun ei ole tarvinnu nousta monta kertaa yössä, vaan nassikka on ollut vieressä jo valmiiksi ruokintaa varten.
Viime yönä, kun Sofia nukkui omassa sängyssään, niin taas sai lähes koko yön rampata kahen sängyn väliä, hyssytellä ja lohduttaa. Niin raskasta, nyyh! Kaiholla muistelee niitä aikoja, kun yöt menivät HYVIN.
Ollaan sen takia pohdittu nukkumisjärjestelyjä uusiksi ja päädyttiin siihen, että ensiksi siirretään Sofian sänky ihan meidän sängyn viereen (tällä hetkellä se on meidän sängyn jalkopäässä), katotaan kuinka lähtee yöt sujumaan. Jos minkäänlaista muutosta ei tapahdu, niin mimmi siirtyy kokonaan vanhempiensa sänkyyn. Mies kyllä vähän vastustaa sitä. Hänen mielestään vauva ja vanhemmat nukkuvat omissa sängyissään ja hän pelkää, että Sofia jumiutuu vuosiksi meidän viereen.

Luin jostain lastenpsykiatri Jukka Mäkelästä, ja hän kumosi väitteen, ettivät perhepedissä nukkuneet lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan." 
Kuullostaa järkeenkäyvältä. Jos tää joskus osoittautuu huonoksi ratkaisuksi, niin on sitten sen ajan murhe :)


"Nyt se saa kyytiä!"



Käytiin eilen Ideaparkissa, mutta itelle en yhtään ehtinyt vaatteita kattoa :( Sofia nimittäin möykkäs vaunuissa väsymystään muttei kumminkaan suostunut nukahtamaan...  Nopeasti flikalle muutamia uusia vaatteita, kahville ja juustokakulle ja kotiin.





Tekis niin mieli laitatuttaa taas ripsienpidennykset. Mulla on pari kertaa aikaisemmin ollut pidennykset ja oon ollut tosi tyytyväinen niihin. On aina "silmät päässä", nopeuttaa meikkaamista ja on hienot!
Koskahan sitä ehtis kosmetologille... Mies on päivisin sen verran myöhään töissä, että kaikki paikat on ehtiny jo mennä kiinni, kun pääsisin lähtemään. Noo kyllä mä ne pian jollain ilveellä itelleni saan;)





Nyt leipomaan persikka-rahkapiirakkaa ja jos jaksaisi vielä värjätä hiukset :)

4 kommenttia: